Viime viikko oli mukavaa hulinaa bändin kanssa. Oli reeniä, kuvausta, keikkoja ja ep:n miksausta. Syksyisin tämä keikkatouhu on kyllä omanlaistaan, kun jo autoa pakatessa on pimeää. Minun lisäksi bändissä on vain yhdellä tuo C-kortin kirous, joten olin aika iloinen, että ajettuani synkkiä, sateisia teitä Helsinkiin ja Mikkeliin, voitin lauantaina kivi-sakset-paperilla Antin kuskiksi:)
Keikoilla ei onneksi pimeys tuntunut. Saarijärvellä meno yltyi niin hurjaksi, että niksautin niskani, niin ettei pää käänny tänään suuntaan eikä toiseen…ja oli sen arvoista:) Tulevalla viikolla pitäisi saada viimeiset miksaussäädöt tehtyä, kiitos siitä meidän tuottajalle Suurosen Mikolle. Sitten homma on masterointia vailla valmis. Ensi vuonna tämä työ mun riemuksi kantaa jotain kättä pidempää. Loppukeväästä julkaistaan ep, ja sitä ennen tulee pihalle video. Tässä vielä Sami Funken nappaama kuva Mikkelistä.
Oli aika hieno alkuviikko videon teossa. Edelliset päivät oli luonnollisesti aikamoista säätöä, kun puvustaja vaihtui vielä viime tingassa. Onneksi Ahosen Elina tuli hätiin vahvan ammattitaitonsa kanssa. Ajeltiin maanantaiaamun sarastaessa Kangasniemelle ihanaan isoon autiotaloon kuvaamaan. Pistettiin heti kamat kasaan ja meikkaajamme Lahtisen Anni vanhensi Jaskaa jonkun vuosikymmenen. Jaskan opetellessa soittamaan rumpuja kuin vanhukset minusta tehtiin inkkaria. Heti sain ryppyjä mekkooni, ja Elinalta satikutia.
Pojat selkeästi nauttivat vanhusten roolista, ja likaisia vanhoja miehiä niistä tulikin…Lapset ei karkkia näiltä kavereilta!!! Autiotalossakin alkoi illan pimetessä olla tunnelmaa. Tehtiin kaapeista uskomattomia löytöjä mm. siahnoito-opas ja tuo pöydän puolillaan oleva viinipullokin on vanhempi kuin kukaan pojista…en tiedä jäikö silti juomatta.
Tämä asu nimettiin popkorniksi ja Anni piilottaa mun umpilisäkkeen leikkausarpea, kun eihän popkorneilla ole edes umpisuolta.
Yöllä ajettiin vielä keskelle metsää kuvaamaan viimeistä otosta hylätyn auton rämän kylkeen. Oli jännää kun jääkarhun mahalaukussa ja pirun kylmää. Päivä oli kestänyt lähes 20 tuntia, mutta eipä sitä jokapäivä saa leikkiä arabiprinsessaa, popkornia ja inkkaria ihan ammattilaisten kanssa. Aika siis hujahti.
Kun päästiin aamuyöstä ottamaan hetki lepoa, niin huomattiin että partaliiman poistoaine oli hukassa. Kokeiltiin siis erinäisiä keinoja poistaa pojilta partaa…parhaaksi osoittautui voima ja väkivalta.
Aamulla Anni sai sitten meikkailla mitä punasempia poskia, kun mentiin vielä takaisin autiotalolle kuvaamaan viimeistä ottoa. Ei oltu yön aikana löydetty talosta yhtään kummitusta, mutta aamulla sieltä kuului ulos niityn laitaan niin kovaa kummituksen kolinaa, että piti jo laskea henkilökunta, ettei vain oltu lukittu edellisenä iltana jotain sisään.
Toinen päivä oli rento, ja olisi ollut nopeasti purkissa, jos ampiaiset eivät olisi yrittäneet jatkuvasti pesiytyä mun suuhun ja silmiin. Meidän ohjaaja Suurosen Mikko osoitti kyllä uskomatonta suunnitelmallisuutta ja kärsivällisyyttä tiukassa aikataulussa. Jos mulle esitettäisiin niin monta kysymystä jatkuvalla syötöllä, niin käpertyisin varmaan nurkkaan heijaamaan. Mutta hyvin saatiin aikaan, enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään videon teille. Toivottavasti viimeistään loka-marraskuussa.
Eilen tehtiin pitkä päivä hommia rennolla meiningillä. Aamulla Jaska hurautti taas parit biisit narulle. Sovitettiin meidän ainutta slovaria aika villien ideoiden kautta. Jossain vaiheessa Jaskan pellit oli teipattu jeesusteipillä ja virpan päällä oli kasa paperia. Tuntui helevetin hyvälle idealle…kun Jaska sit alko soittaa, niin revettiin tarkkaamossa kaikki…paskaltahan se kuulosti. Eli haettiin kaukaa ja tultiin lähelle:)
Tänään herättiin tästä täyden palvelun talosta valmiiseen aamiaispöytään syömään vasta leivottua ciapattaa ja sämpylöitä. IHANATA! Sitten heitettiin vähän frisbieetä ja alettiin jamitella viimeistä biisiä. Rummut meni ekalla vedolla purkkiin, joten seuraavaksi soitimme maalisankoa ja alumiinilaatikkoa…not kidding, heh!
-Noora
Aamulla käärittiin hihat ja ajeltiin Viitasaarelle Drumforest studiolle. Tekeillä on siis EP, ja sen kimpussa vietetään tämä viikko. Suurosen Mikko on Eeron kanssa tuottamassa, ja Tuovisen Jyrkikiltäkin riemuksemme saimme muutamia hyviä vinkkejä matkaan. Alku oli tietysti säätöä, mutta tänään jo rumpalimme Jaska on tehnyt miehen työn ja paukuttanut rummut kolmeen biisiin. Bassojakin on soitettu. Minä olen parhaani mukaan koettanut olla puuttumatta, koska pojat osaavat tämän homman ihan ilman minun panosta. Vastavuoroisesti olen korjannut keikka-autosta pudonneen ikkunan jätesäkillä ja ollut erotuomarina koiratappelussa. Mulla on myös paljon työtä sanojen kanssa.
Puitteet on mahtavat muutenkin kuin studiolaitteiston puolesta. Tämä studio on vanha kyläkoulu järven rannalla. Aamupalaksi syötiin juuri ongittua ahventa. Mun susikoira Roisto on täällä mukana studion oman Ärsy-koiran kanssa. Mukava viikko tiedossa. Töitä tehdään perkeleesti, mutta ehkä joku olunenkin tulee maistettua tässä matkan varrella.
-Noora
P.s. Vinkki hyttysiin ja muihin eliöihin: Wilma-terva, olisinpa tiennyt siitä aiemmin:)
Vaikka bändi on nyt elänyt ulospäin hiljaiseloa, niin pinnan alla kuhisee:) Kesän aikana tehdään LP ja video. Mennään juhannuksen jälkeiseksi viikoksi Drum Forrest studiolle Viitasaarelle. Nauhoitetaan ainakin pohjat siellä ja nautiskellaan maalaiselämästä.
Kun tämä urakka on saatu loppuun, niin elokuussa siirrymme Kangasniemelle videon tekoon. Siellä tarkoitus on haahuilla autiotaloissa ja muissa kummallisissa paikoissa. Kuvauspaikallekin pääsee kuulema ainoastaan traktorilla…extremematkailua parhaimmillaan:) Suurosen Mikko ZetaWorksilta tarjoaa meille tämän elämyksen!
Nyt ollaan esituotettu LP:n biisejä mahdollisimman pitkälle omin voimin, ja etenkin Eero on urakoinut sen eteen, että studiossa sitten vaan soitettaisiin. Pian saadaan jo uusia biisejä teille kuunneltavaksi. Minä olen opetellut englannin lausumista hillittömän hauskan Melissa Plathin ohjauksessa, ollaan harjoiteltu mm. lausumaan k-kirjain oikein ja toistettu ehkä sata kertaa vokaalia i, joka on jenkkienglanniks jotain i:n ja e:n välissä…minulle itselleni ei olisi niin väliksi, kun olen tottunut niin monenlaiseen englantiin, että minusta ei edes ole oikeaa ja ainoaa tapaa sitä kieltä puhua…Tehdään nyt kuitenkin kaikki niin hyvin kuin mahdollista, eikä jää ainakaan sitten homma siihen mun k:n lausumiseen:)
Vallatonta kesää kaikille, palataan asiaan sitten viimeistään stuudiolta!
-Noora
Meillä on ollut sellanen puolen vuoden kuumeinen reenikämpän metsästys käynnissä, ja nyt se vihdoin löytyi. Vasara jouduttiin kyllä ottamaan ihan omaan käteen, mutta siitäkin selvittiin…Antti Luukkonen on onneksi dokumentoinut kamerallaan rakennusurakan, koska sitä ei muuten uskoisi kukaan:)
Tästä se siis lähti….
Vasara todistettavasti kädessä…
Vielä jaksaa hymyillä:)
Viime silaus…
Testing…
Ja kaiken tämän jälkeen ensimmäisistä rummun iskuista kimpaantuneena yläkerrasta juoksi vihainen nainen huutamaan: “Ei täällä saatana saa meluta, meillä on yläkerrassa palaveri menossa!” . Sitten vaan purkamaan seinää, ja lisää lasivillaa väliin:) Onneksi jätkät on niin supliikkeja, että selvittivät tilanteen ystävällisesti ja vältyttiin naapuruussodalta….
Olipa piristävä keikka Mikkelissä lauantaina. Kamera oli mukana, mutta kuvat jäi ottamatta hulinassa, joten ei ne varmasti kotona usko, että pubi oli pullollaan ja tunnelma katossa:) Kiitos siis kaikille kynnelle kyenneille. Oli kiva testata, että biisit toimivat myös akustisesti.
Lähdettiin poikien kanssa sitten keikalta yhdelle oluselle (Mikkelin jokaiseen baariin). Minä osasin vielä mennä pilkusta hotelliin nukkumaan, mutta Antti ja Eero jatkoivat satamaan jammailemaan paikallisten muusikoiden kanssa. Takaisin he “oikaisivat” hangen läpi (loisto idea tällä lumen määrällä). Eero vähän yliarvioi voimiaan ja teloi polvensa koettaessaan nopeuttaa matkaa tartsan hypyllä. Sen verran muljahti polvi, että loput metrit taitettiin taksilla.
…ja avatkaas kuka roudasi aamulla…:)
Vuosi on kulunut tämän projektin aloituksesta. Nyt on huippu bändi ympärillä, hyviä keikkoja takana ja ensimmäinen sinkku julkaistaan juuri nyt, jeee!
Kyllä kuin taan näin “aikuisena” on aloittanut sadannen kerran uuden projektin ilman mitään lupauksia siitä, mihin se tulee johtamaan, niin välillä miettii, että eikö sitä voisi tehdä jotain järkevämpää. Sitten Eero tuo mulle valmiina hyvän biisin tai joku soittaa, että tehdäänkö sulle musavideo, niin eihän voi olla innostumatta kuin pikkunapero.
Kesä meneekin nyt levyn ja videon teossa. Keväällä tehdään keikkoja ja vielä biisejäbiisejä, että on sitten mistä valita. En maltakaan odottaa, että päästään soittamaan livenä kaikki uudet biisti. Pojat myös ovat suostutelleet mua soittamaan viulua, joten tiedä vaikka keikoilla kuultaisiin ripaus sähköviulua :)
English 
suomi 